Pientä ja pinkkiä

Olen tehnyt mewiin podcastin jämälankaKALin aikana jo yhdeksän aikuisten kokoista joustinneulepipoa jämälangoista tietämättä, mihin ne antaisin. Nyt eräs yhdistysaktiiviystäväni kertoi, että heillä olisi tarvetta lasten pipoille. Vieläkään en siis tiedä, mihin nuo aikuisten pipot menevät, mutta vaihdoin tekemään välillä lasten pipoja :)

Kaveriltani saamissani langoissa oli iso kerä ärhäkän pinkkiä lankaa, josta olen tehnyt jo yhden aikuisten kokoisen pipon ja yhden kaulahuivin. Samaa pinkkiä on näissä kaikissa kolmessa pipossa. Ensimmäisenä tein vasemman laidan pipon, jossa on vuorotellen ärhäkkää pinkkiä ja pätkävärjättyä hieman ohuempaa lankaa, johon yhdistin vielä ihan ohuen vaaleanpunaisen villalangan lämpöä tuomaan. Keskimmäisessä on samaan pinkkiin yhdistetty vaaleanpunaista mohairia, joka saattaa olla hyvinkin kauan  eli vuosikymmeniä varastossa marinoitunutta. Oikean puolimmaisessa on loput pätkävärjätystä ja loput mohairlangasta yhdistettyna ärhäkkään pinkkiin, sain kaksi jämää kulutettua tähän viimeiseen pipoon ihan kokonaan, ei jäänyt senttiäkään niistä langoista.

Sateenkaarisukat

Maaliskuussa Villapallo-blogissa alkoi kalenterisukkaneulonta. Innostuin neulomaan kirjoneulesukkia, vaikka en ole koskaan ollut mikään kirjoneuleiden ystävä enkä ole saanut mitään kirjoneuletta tehtyä. Tai olenpas, tein alle parikymppisenä norjalaisneuleen itselleni, mutta sitten taisikin loppua kirjoneuleiden tekeminen siihen :) Nyt siis innostuin kokeilemaan kirjoneuletta ja tulos näyttää ihan kivalta, kunhan sain sukat kunnolla pingotettua. Nämä sateenkaarisukat valmistuivat jo monta kuukautta sitten, mutta koska sukkablokit olivat kadoksissa, niin en päässyt pingottamaan näitä ennenkuin nyt. Sukkablokit, kaikki kolme eri kokoa, olivat pitkän aikaa hukassa ja löysin ne sitten lopulta meidän ompelimon hyllyltä ja nehän pilkistelivät sieltä esiinkin... Nämä pingotin isoimpien sukkablokkien päälle, joten ovat noin 40/41-kokoa eivätkä jää sen vuoksi omaan käyttöön. Viime aikoina minulla on ollut paha tapa laskea jotenkin väärin kerrostiheys, koska kaikki itselleni tarkoittamat sukat ovat venähtäneet vähän liian pitkiksi. Sateenkaarisukat on neulottu Seiskaveikasta ja väritys tuli siitä, ettei oikein mitään kivoja värejä ollut tarpeeksi, jotta olisin voinut neuloa sukat kahdella värillä. Omassa varastossani oli hyvin vähän Seiskaveikkaa silloin, kun innostus iski, mutta näihin sai siis kulutettua rakastamiani jämälankoja :)

Mihin podcastien katselu johtikaan...

Nyt te luulette otsikosta, että minäkin olen aloittanut oman podcastin. En ole. Mutta podcastien katselu pakotti ostamaan uudet sukkapuikot :) En ole mielestäni mikään suurempi neuletarvikehifistelijä. Aikaisemmin olin ehkä vähän enemmän ja hankittua tuli pyöröpuikkojen irtopäitä ja -kaapeleita heti, kun niistä kuulin. Valovirkkuukoukkujakin hankin heti, kun sellaiset eteen tuli. Vielä pidemmällä neulehistoriassani aloitin bambupuikkojen käytön aika pian sen jälkeen, kun niitä jostain sai meidän tuppukylässä. Siitä on aika kauan ja tuskin olisin näin innokas neuloja, jos olisi pitänyt kilistellä perinteisillä metallipuikoilla tai mitä ne nyt ovatkaan. Neulekäsialani on sen verran löysää, että painavammat puikot helposti tippuvat ja se ei mitenkään innosta neulomaan, jos silmukat karkailee puikkojen vuoksi. Kovin ohuilla bambu- tai puupuikoilla en kuitenkaan uskalla neuloa, kun tuntuvat katkeavan helposti. Olen muutamat bambupuikot katkaissut, myös 3 millin puikoista, joilla yleensä neulon kaiken. Sitä ohuempia bambupuikkoja olen kerran ostanut yhtä testineuletta varten. Testineuloin vuosia sitten villasukkaa ja kun ei tarvinnut neuloa välttämättä kuin yksi sukka, niin se toinen jäi tekemättä ja pariton testisukka puikkoineen on jossain kadoksissa. Asia muistui mieleen, kun lupasin testineuloa Koukuttajan kootut -pocastin pitäjälle yhdet villasukat. Etsiskelin hetken niitä vanhoja ohuita bambupuikkoja, mutta kun eivät heti tulleet esiin, niin päätin tarvitsevani uudet ohuet puikot. Sellaiset, joita ei tarvitsisi varoa niinkuin noita bambuisia. Muistin jossain blogissa tai podcastissa lukeneeni tai kuulleeni hiilikuitupuikoista. Tarkistin, että niitä löytyy tuppukylän lankakaupasta ja lähdin katsomaan. Hipeltelin muitakin puikkoja, mutta päädyin kuitenkin noihin hiilikuitupuikkoihin.  Nyt olen siis taas neuletarvikkeiden trendeissä mukana :) Yhden neulotun sukan kokemuksella hiilikuitupuikot on oikein kivat, kevyet ja kestävän tuntuiset. Paksummat langat neulon varmaan edelleen bambu- tai puupuikoilla, mutta jos ohuista sukkalangoista innostun enemmän, niin sitten kyllä on nämä hiilikuituiset puikot käytössä.

Ja kun nyt pääsin podcasteista puhumaan, niin kerron vähän lisääkin ajatuksiani niistä. Viime keväänä Tuin kutomo -blogissa alettiin puhua neulepodcasteista ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun sellaisista kuulin. Ensin ajattelin, ettei ole minun juttu ollenkaan, tykkään lukea blogeja enkä halua vaihtaa sitä minkään videon katseluun. Tuin kysellessä mielipiteitä podcastistaan ja blogistaan, kommentoinkin, että toivon blogin pysyvän ennallaan ettei kaikki siirry podcastiin. Silloin olin kyllä vilkuillut Tuin ekaa podcast-jaksoa, että ihan pelkkien ennakkoluulojeni varassa en huudellut :) Sitten kuitenkin tuli hetki, että piti jaksaa istua neulomassa ja Yle Areenasta ei tuntunut löytyvän mitään katsottavaa ja ajattelin, että jos nyt koitan laittaa sen Tuin podcastin pyörimään. Ja sehän oli mitä mainiointa neuleseuraa! Muutama muu podcast oli ehtinyt aloittaa sitten myös ja katselin niitäkin. Nyt olen aivan koukussa näihin kässäpodcasteihin! Tosin en vieläkään tiedä, miksi nämä ovat podcasteja eikä vlogeja ja miksi tekijät ovat podcastaajia eivätkä tubettajia. Minun päässäni podcast on edelleen pelkästään kuunneltava juttu, jossa ei ole mitään videota mukana. Koitin kysellä youtube-videoiden nimityksiä myös asiantuntijalta eli lapseltani, joka osaa luetella koko joukon suomalaisia ja ulkomaalaisia tubettajia ja heidän youtube-kanavia. En tullut paljon viisaammaksi, kun lapsukainen mutkisti asiaa kertomalla liudan muita sanoja, joilla voi youtube-videoita jaotella.

Nimityksistä siis viis, minä olen koukussa :) Podcastien ansiosta olen pitkästä aikaa aktivoitunut myös Ravelryssä, osallistunut yhteisneulontoihin ja muutoinkin löytänyt taas netin neulemaailman sosiaalisen puolen. Ravelryssä on suomalaiset podcastit -ryhmä, josta löytyy kaikki kotimaiset podcastit. En ala suosikeitani tässä luetella, koska en ole kaikkia kotimaisia podcasteja kunnolla katsonut enkä siis tiedä, mistä kaikista tykkään. Englanninkielisiä podcasteja en ole paljoakaan katsonut, jotakin englanninkielistä lähinnä virkkaamiseen keskittyvää podcastia katselin vähän enemmän, mutta se ei noussut suosikikseni. Ajattelin, että haluan podcastini selvällä suomen kielellä :) Elinan villapaitapeli -podcastissa mainittiin vähän aikaa sitten yksi ruotsinkielinen podcast ja ajattelin, että ruotsin kielen taitoa kyllä pitäisi pitää vähän paremmin yllä ja ruotsinkielisen podcastin seuraaminen voisikin olla siihen sopivaa. Kammebornia on hyvin ammattimaisen oloisesti tehty podcast, jossa puheet on pääasiassa ruotsiksi, mutta ne ovat tekstitetty englanniksi. Välillä podcastaaja kyllä puhuu vuorotellen ruotsia ja englantia. Minä kuitenkin pidän podcasteissa tietynlaisesta kotikutoisuudesta, joten Kammebornia oli vähän liian tv-sarjamainen minun makuuni. Muutaman jakson katsoin toista ruotsalaista podcastia, jossa puhuttiin ruotsiksi ja tekstitys oli lisätty englanniksi. Podcastin pitäjä vaihtoi kuitenkin muutaman jakson jälkeen siihen, että puhui englanniksi. Taas piti siis etsiä jotakin ruotsinkielistä podcastia ja nyt löysin itseäni miellyttävän: Podd om garn. Mielestäni podcastin pitäjä Stina puhuu melko selkeää ruotsia. Tosin käsityösanasto on itselleni tuttua ruotsiksi, ehkä jopa tutumpaa kuin englanniksi, joten minun on ehkä helpompi seurata ruotsinkielista podcastia kuin englanninkielistä.

Olen viime aikoina miettinyt, että pitäisikö sitä aktivoitua jossakin muussakin sosiaalisessa mediassa kuin Facebookissa. Pohdiskelin, että josko edes Instagramiin tutustuisin, kun en kuitenkaan ikinä ala mitään youtube-videoita tekemään. En ole edistynyt Instaan tutustumisen kanssa, mutta viime viikonloppuna pohdiskelin omaa käsityöpodcastia. Se oli varmaan jokin alkavan flunssan aiheuttama oire, koska enhän minä oikeasti osaa puhua yksikseni kameralle mistään ja pelkkä ajatuskin on pelottava. Enkä tiedä mitään videoiden kuvaamisesta, editoinnista puhumattakaan. Sen verran löhöilypäivänä asiaa kuitenkin mietin, että etsin youtubesta jotain editointivideoita. Yhdellä niistä 14-vuotias tyttö kertoili, miten tekee omien videoidensa kaikki hienot systeemit, osasta niistä en ollut kuullut ikinä enkä myöskään nähnyt missään videossa. Sen lisäksi, että tyttö osasi nämä kaikki hienot editoinnit, hän kertoi niistä hyvin ammattimaisesti ja selkeästi ja oli muutoinkin tietysti hyvin luonnollinen esiintyjä. Siis minua melkein 30 vuotta nuorempi lapsi... Olen auttamattomasti pudonnut kehityksen kelkasta :) Tuli myös mieleen tutun toimittajan kirjoitus, jonka lopussa todetaan "Alakoululaisille videon kuvaaminen, leikkaaminen, haastattelut ovat jo tuttua kauraa. Tervetuloa uusi aika!" Ehkä minun pitää tutustua myös videoiden kuvaamiseen ja editointiin monen muun jutun lisäksi ihan vaikka vaan siksi, että pysyisin jotenkin mukana, mitä lapseni maailmassa tapahtuu. Ja jos ihme tapahtuu, niin voin ehkä joskus jotakin jakaakin näistä tutustumisista :)

Kesäöinä aloitetut pipot valmiina

KesäYöstäJouluYöhön-tempauksessa aloitin laskujeni mukaan kaiken kaikkiaan yhdeksän erilaista päähinettä. Ensimmäiset sain valmiiksi jo heinäkuussa ja viimeiset valmistuivat pari päivää sitten. Näistä päähineistä seitsemän on jämälangoista tehtyjä joustinneulepipoja. Lankoina on sekalaisia paksuhkoja lankoja, suurin osa vanhempaa Novitan tuotantoa, mutta varmaan muidenkin valmistajien lankoja on joukossa. Valmiit pipot menevät lahjoitukseen, en vielä tiedä minne, mutta eiköhän näille paikka löydy. Jämälankoja riittää, joten pipojakin teen vielä lisää :) Tykkään käyttää jämälankoja ja pipot ovat nopeasti tehtäviä. Viime aikoina olen setittänyt jämälankoja valmiiksi kokonaisuuksiksi eli pipoinnon iskiessä voin ottaa pussukasta valmiiksi sommitellut jämälangat yhtä pipoa varten. Tämä tosin vaatii sen, että aina välillä levitän kaikki paksut jämälangat ympäri asuntoa ja sommittelen niitä yhteen :) KyJy-pipoissa on paljon lila/violettisävyisiä, koska näitä on tehty enimmäkseen kaveriltani saamistani langoista ja hänellä oli niissä paljon tuon värisiä.

Koska näissä pipoissa on käytetty jämälankoja, niin pääsen osallistumaan näillä myös mewiin podcastin jämäKALiin. Tässä yhteisneulonnassa siis pitää käyttää jämälankoja. Tarkistin, että jämälangoista saa myös virkata eli voisin palata kaksinkertaisten jämälankapatalappujen pariin :)

Verkot vesille

Oikeasti en harrasta kalastusta enkä edes syö kalaa, joten verkkoja kokeilen vain kassien muodossa. Tein kesä-heinäkuun vaihteessa yhden oranssin verkkokassin ja piti mukamas kyllästyä silloin siihen hommaan. Aloitin kuitenkin heinäkuun aikana vielä kaksi verkkokassia samalla mallilla, toinen valmistui heinäkuun aikana ja toinen elokuun alussa. Viimeisin valmistunut on jo matkannut eteenpäin, mieheni veli vaimoineen valitsi sen hääpäivälahjakseen :)

Olipas ihana auringonpaiste, kun nämä kassit kuvasin Nokian kotiseutumuseon aitan seinää vasten! Malli on Super Self-pouching String Shopping Bag. Jotain pieniä muutoksia olen tehnyt lähinnä kantokahvoihin, mutta aikalailla tuon ohjeen mukaisia ovat nämä kassit. Aikaisemmassa, oranssin verkkokassin postauksessa näkyy, miten tämä pikkuinen pussukka aukeaa kauppakassiksi. Toki se näkyy myös tuossa ohjeen pdf-linkissä. Tykkään valmiista kassista, mutta verkkoa virkatessa aina vähän kyllästyttää.

Tästä lähtee samalla valmistuneiden KesäYöstäJouluYöhön-töiden esittely. Nämä oli KyJy-aloitukset nro 7 ja 9.

Kaikki KyJyt aloitettu

Itselleni asettamieni sääntöjen mukaan minun piti KesäYöstäJouluYöhön-tempauksessa aloittaa 24 uutta käsityötä juhannusyön ja syyskuun viimeisen päivän välillä. Jokaisen näistä käsitöistä pitäisi myös kuluttaa vähintään 50 grammaa lankaa. Onnistuin aloittamaan kaikki uudet käsityöt jo elokuun loppuun mennessä ja hyvä osa niistä on jo myös valmiina. Osa valmistuneista on jo vilahtanut täällä blogissani ja kohta voin esitellä niitä lisääkin, mutta nyt ensin viimeiset aloitukset.

KyJy nro 20: joustinneulepipo jämälangoista, vaalein lila lanka on hieman kimaltavaa, mutta se ei taida kuvassa erottua. Tähän pipoon tarkoitus upottaa useampi jämänöttönen, osa muista pipoista jääneitä ja osa ihan "uusia" jämiä.

KyJy nro 21: vielä yksi joustinneulepipo jämälangoista, tämä pitää tehdä valmiiksi ennen tuota edellista pipoa, koska tarvitsen tästä vielä jämiä täydentämään KyJy-työtä nro 20 :)

Viimeiset KyJyt aloitin kerralla ja ne eivät varsinaisesti mitään väri-iloittelua ole. Keskellä on Nalle-langan jämistä neulottava huivi, jonka ohje on uusimmassa Suuri Käsityölehdessä. Aloitin samalla mallilla huivin ensin ihan ohuessa sukkalangasta, mutta se ei tuntunut kivalta. Tämä Nalle-lankainen huivi tuntuu kivalta tehdä ja se on KyJy nro 22. Toisenkin huivin aloitin, kun ideat oli vähän vähissä. Tein kesällä kaksi valkoista paljettihuivia ja nyt aloitin samalla simppelillä mallilla huivin mustasta paljettilangasta. Eli kuvan vasemman ylänurkan aloitus on KyJy nro 23. Viimeisenä KyJynä aloitin pitkästä aikaa aikuisten kokoiset sukat mummuni opettamalla ohjeella. Eli Meeri-sukat on KyJy nro 24.

Elokuun langat

Elokuussa aloitin monta käsityötä ja jotkin niistä valmistuivatkin. Jonain muuna kuukautena tämä 800 gramman langankulutus olisi ollut oikein hyvä tulos. Mutta kun elokuussa lankaa tuli varastoon reilusti enemmän, niin en voi oikein iloita. Voin toki lohdutella itseäni sillä, että ostamilleni ja saamilleni langoille on jokin käyttökohde kaikille tiedossa. Löysin vihdoin lapseni virkattavaan peittoon tarpeeksi erisävyisiä harmaita lankoja, joten nyt voin aloittaa taas yhden virkattavan peitonkin :)

Äitini tilasin virkkaamiinsa vauvan vaunupeittoihin perhosia koristeeksi ja minähän virkkasin :)

Lankaa kului elokuussa näihin:
4 virkattua perhosta 10 g
luonnonvalkoinen verkkokassi 160 g
4 x joustinneulepipo 275 g
Heath's Socks 90 g
matala kolmiohuivi 100 g
Eiku-huivi 100 g
Across the Heath -tuubihuivi 65 g

Näistä tuli siis yhteensä 800 grammaa ja lisäksi lahjoitin pois 100 grammaa lankaa. Melkein kilo siis lankaa pois, sehän on hieno homma. Mutta kun sitä lankaa tuli varastoon lähes kolme kiloa! Tarkalleen ottaen 2930 g. Näistä noin puolet on sellaisia, että otin kaverini lankalahjoituksesta jämiä ja jokusen isommankin kerän, jotta neulon niistä pipoja yms lahjoitukseen. Sitten ostin lapseni peittoa varten 1150 grammaa lankaa ja vielä 300 grammaa sukkalankaa, kun halvalla sai.

Nyt juuri en viitsi edes laskea, että paljonko lankavarastoni on tänä vuonna kasvanut. Onneksi nyt on kesken monta käsityötä, jotka valmistuessaan ovat sitten imeneet jokusen kilon lankaa. Siitäkin pitää iloita, että otin pari päivää sitten käyttöön lankaa, jonka olen ostanut aika tarkkaan neljä vuotta sitten kirpparilta Jyväskylästä. Iloista on sekä se, että langalle löytyi kohde että se, että muistan vielä mistä lanka on hankittu.