17.11.08

Kitarahihna

Viime keväänä, varmaan ystävänpäivän aikaan, sain mielestäni hyvän idean virkata kitarahihna. Alkuperäinen innoitus tuli Stitch'n Bitch: Koukussa -kirjasta, mutta sen tarjoama raidallinen perushihna ei kelvannut vaan kehittelin suuria suunnitelmia. Tein mallitilkkua sekalaisista puuvillalangoista ja koitin kirjovirkkauksella saada nättejä kirjaimia. Ei toiminut... Sitten pohdin, että koukkuamalla tulisi tukevampi hihna ja yritin koukutakin niitä kirjaimia. Ei toiminut... Keksin, että koukkuan ihan yksivärisen hihnan ja sitten kirjailen siihen nimen. Tuumasta toimeen ja tein mallitilkkua varastosta löytyneestä puuvillalangasta. Jotenkin mystisesti pikkuinen mallitilkku päätyi lapsukaiseni housujen taskuun ja niiden mukana pesukoneeseen. Hyvä niin, sillä tuli testattua, että puuvillalanka kului poikki pesussa.
Kesällä etsin sopivaa lankaa ja kävin PiikkoPirrassa kyselemässä mahdollisimman keinokuituista ja kestävää lankaa. Langaksi valikoitui Katia Madison mustana. Koukkusin noin 8 cm leveää nauhaa vaihtelevalla innolla ja syyskuussa itse hihna oli valmis. Pähkäilin päihin säätövaraa eli molemmissa päissä on kolme "napinläpeä" parin sentin välein. Hihna vaikutti napakalta ja sitä jopa pari kitaristia kiskoi käsissään ja totesivat sen olevan tarpeeksi tukeva.
Seuraavaksi etsin sopivaa lankaa kirjainten kirjailua varten. Kotoa löytyvä hopealanka oli jotenkin liian... hopeinen. Taas Piikkopirtaan pähkäilemään lankoja ja ostin jotakin hopea-mustaa Katia-lankaa. Kimalteisen lankaan yhdistin vielä heijastinlankaa yksinkertaisena ja aloin ristipistellä kirjaimia. En todellakaan ole mikään ristipistelijä tai muuten kirjonnasta innostunut, mutta kirjainten pistely oli kyllä kivaa.
Tavoitekin oli, koska hihnan pitäisi olla valmis. Mutta ei valmistunut ihan siihen mennessä, joten se joutui keskeneräisenä käyttöön. Hieman ennen keikan alkua pujottelin langanpäitä piiloon ja uhkailin, että kukaan ei ala soittaa ennen kuin saan langanpäät pääteltyä. Heti ekalla käyttökerralla tuli selväksi, että hihna ei ole tarpeeksi napakka ja reunat kääntyilivät ikävästi. Kitarahihna oli kuitenkin kaksi iltaa käytössä ennen kuin pääsin jatkamaan kirjailua ja parantelemaan hihnaa muutenkin. Kirjailin hihnan ensin valmiiksi ja sitten etsin siihen tukevaa, leveää nauhaa taustaksi. Kaikki löytämäni nauhat olivat joko liian kapeita tai sitten liian ohuita. Pohdin, voisiko leveää verhojen rypytysnauhaa hyödyntää, mutta ne kaikki tietty olivat valkosia ja halusin mustaa nauhaa. Ratkaisu löytyi Turusta Va-Rit -liikkeestä. Siellä oli rullan loppu noin 7 cm leveää tukevaa nauhaa ja ostin kaiken mitä oli jäljellä. Samalla tuli tehtyä muuten muitakin hyviä löytöjä :)
Ompelin nauhan koukutun hihnan taakse ja olin hetken aikaa tyytyväinen. Ajattelin, että hihnan kolmion mallisiin kärkiin koukkuan vielä toisen puolen, kun en mitenkään järkevästi nauhaa saanut noihin kärkiin tueksi. Tässä välissä hihna pääsi taas käyttöön ja näytti toimivan hyvin ja pysyi suorassa. Mutta heijastinlanka ei kyllä erottunut ollenkaan kirjailluissa kirjaimissa. Sitten hihnan käyttäjä sanoi, että kärkien "napinlävet" ovat jo kuluneet ja kun tarkastelin niitä, niin niistähän oli jo joku lanka katki. Taas hihna käsittelyyn... Parsin lävet ja lisäsin kärkiin nahan palaset, joihin leikkasin reiät noiden "napinläpien kohdalle". Liimasin ensin nahan läpien kohdilta ja sitten ompelin reunoista kiinni. EHKÄ nyt hihna kestää käyttöä ja on käytössä ollutkin.
Tämä oli kyllä projekti, joka venyi ja vanui ja kasvoi koko ajan. Se alkuperäinen idea oli ihan simppeli, mutta mitä siitä tulikaan. Mutta onpahan ainakin uniikki kitarahihna :) Ja se heijastinlankakin erottuu sopivassa valossa. Olen nähnyt jo yhden kuvan, jossa heijastin hohtaa. Sain pihistettyä hihnan hetkeksi, jotta sain otettua siitä kuvia. Tällänen se sitten lopulta on:
Niin ja tässä vaiheessa tarinaa voin paljastaa, että tämän kitarahihnan sai siis Armas Mieheni :)

2 kommenttia:

Ellimelli kirjoitti...

Ei kai kenenkään muun kuin *Armaan Miehen* takia olisikaan nähnyt noin suurta vaivaa :-)

Mari kirjoitti...

Ellimelli, olet ihan oikeassa :) Tosin jossain parhaimmassa innostuksen vaiheessa ajattelin, että voisinhan mä tehdä näitä kovalla hintaa muillekin. Juu, ne ajatukset katosi tuossa loppusäätämisessä :)