Lapastelua

Tein itselleni tavoitteen, että Lapaskuun aikana pitää valmistua vähintään yhdet kädenlämmittimet viikossa. Alkukuusta tahti oli hidas, mutta nyt otin loppukirin. Olen siis tavoitteessani ja voipi olla ettei enemmän kädenlämmittimiä tämän kuun aikana synny. Kaivelen matkakuumetta esiin, sillä Äiti Venäjä kutsuu jälleen ensi viikonloppuna. Reissuneuleeksi en varmaan lapasia ota, mutta voipi olla, että ostan paikan päältä lapaset itselleni. Taas. Ihan kuin lapasia ei olisi tarpeeksi ja ihan kuin niitä ei voisi itsekin tehdä lisää. Mutta kokovillaiset kirjoneuleiset lapaset kolmella eurolla ja lapasia kaupittelemassa herttainen mummo - eihän sellaista voi vastustaa?!

Tässä nämä viikonlopun aikana valmistuneet lapaset.

Ensin tein lapsukaiselleni anarkialapaset :) Tarkoitus oli tehdä ihan tavanomaiset hahtuvalapaset, jotka sopisi kahdenkin talvihaalarin väreihin. Lapasissa on yksi säie harmaata hahtuvaa ja sen kaverina koko ajan ohut musta villalanka, joka saattaa olla tosivanhaa Floricaa. Silmukkamäärän unohdin jo nyt... Täytyy tarkistaa ja pistää muistiin tulevaisuutta varten. Resoria on 15 kerrosta, ennen peukkua 12 kerrosta ja ennen kärkikavennusta 16 kerrosta. Puikkoina kolmosen bambut, joilla neulon lähes aina kaiken :) Päiväkotia varten pitäisi jokainen vaatekappale nimikoida. Yksiin villasukkiin kirjailin etunimen kärkiin, lapasiin en halunnut koko nimeä kirjailla. Ensin piti kirjailla ihan vain A-kirjaimet. Sitten mieleen hiipi Stitch'n Bitch: Koukussa -kirjassa oleva anarkiapipo. Ja niinpä lapsukaisella on nyt anarkialapaset :) Tässä on ihan järkisyitäkin takana. Nyt lapasia voi käyttää myös lapsi, jonka nimi ei ala A:lla. Jos siis nämä joskus eteenpäin lahjoitan, niin ei tarvi etsiä lasta, jonka nimi alkaa A-kirjaimella. Nih ;)

Harmaata hahtuvalankaa jäi vähän ja ajattelin tehdä siitä vauvalapaset ihan vain Vaaka ry:n keräyksiä varten. Yhdistin harmaaseen punaisenviolettia hahtuvalankaa, väriyhdistelmän piti sopia villasukkiin, joita neuloin jämälangoista. No, ei nämä lapaset sovi niihin villasukkiin. Pitää siis neuloa villasukkiin sopivat lapaset ja lapasiin sopivat villasukat. Ja ehkä myös setteihin sopivat myssyt ja tossut. Sitten onkin taas kierre valmis :)

Ei vaan suju...

Lapaskuun toiset tekeleet on valmiina ja nämä päivitin jo Tumpputupaan. Olympianeuleena tekemästäni Revontuli-huivista jäi vähän lankaa ja tekaisin siitä kämmekkäät pitsineuleella, jota yleensä käytän vain sukissa. Elli nimesi mallin Meeriksi jo viime keväänä. Eli nämä ovat sitten Meeri-kämmekkäät. Lankaa meni 30 grammaa, puikkoina 3 mm bambut ja silmukoita puikolla muistaakseni 12.
Pitäisi ahkeroida joululahjaneulomuksia ja töitäkin, mutta ei vaan suju. Yleensä neulomukset parantaa oloa, mutta tämän syksyn aiheuttamaa alakuloa ei sekään ole parantanut. Nyt tuli lunta, mutta kun en tykkää talvestakaan, niin samat ankeat fiilikset jatkuvat. Jos nyt alkais säästää, niin olisko eläkeläisenä varaa viettää puolet vuodesta jossain lämpimässä?! Nyt täytyy tyytyä siihen, että pysyttelee sisällä neulomassa tunnelmavalaistuksessa. Ja sitten kuuntelen jatkuvasti tätä nettiradiota. Ihanan leppoisaa musiikkia, joka liittyy teiniaikoihini. Ei, en sentäs niin vanha ole, että olisin ollut teini 50-60-luvuilla :) Mutta tuolla soi kaikki ne biisit, joita kuuntelin ihan 90-luvun alussa. Kummallinen musiikkimakuni johtui silloisesta poikaystävästä (tai miksi kutsutaan poikaa, jonka kanssa kävin kai kerran treffeillä), joka oli hurahtanut tuohon musiikkiin.
Kovasti tekisi mieli höpötellä kaikkea käsitöihin kuulumatonta ja siksi pohdin taas tänäänkin, että perustan toisen blogin yleiselle höpötykselle. Kun tämän käsityöblogin avulla pysyy käsityöt jotenkin paremmin hallinnassa, niin ehkä yleisen höpinän blogi pitäisi muun elämän paremmin järjestyksessä. Vihjaan kyllä täällä, jos toisen blogin perustan. Tämän blogin voisin pitää sitten entistä tiiviimmin käsitöihin keskittyvänä ja sitten tämän kehtaisi ehkä linkittää firmankin sivuille :)
Mutta nyt takaisin neuleterapian pariin. Vieressä on keskeneräisenä hahtuvalapaset, Revontuli-huivi ja koetilkku illuusioneuleesta. Hahtuvalapaset menevät lahjoitukseen, Revontuli-huivin on tilannut ystäväni ja jos illuusioneuleesta innostun, niin Armas Mies saa joskus tai jouluna illuusioneuleisen kaulahuivin. Niin ja tuolla aikaisemmin mainittu poikaystävän tapainen on nykyään tuo Armas Mies :D

Mainostusta

Päivitin huutista ja siellä on nyt vähän lankaakin myynnissä ja pari virkkauslehteä. Koitan tyhjentää nurkkia ennen joulua ja nuo langat ovat notkuneet liian kauan turhan panttina kaapissa.
Firmani sivuille tulee toivottavasti vielä viikonlopun aikana uusia tuotteita mm. jouluisia kietaisumekkoja ja sukkalankaa 150 gramman kerissä.
Että ostakaa, ostakaa :)

Kitarahihna

Viime keväänä, varmaan ystävänpäivän aikaan, sain mielestäni hyvän idean virkata kitarahihna. Alkuperäinen innoitus tuli Stitch'n Bitch: Koukussa -kirjasta, mutta sen tarjoama raidallinen perushihna ei kelvannut vaan kehittelin suuria suunnitelmia. Tein mallitilkkua sekalaisista puuvillalangoista ja koitin kirjovirkkauksella saada nättejä kirjaimia. Ei toiminut... Sitten pohdin, että koukkuamalla tulisi tukevampi hihna ja yritin koukutakin niitä kirjaimia. Ei toiminut... Keksin, että koukkuan ihan yksivärisen hihnan ja sitten kirjailen siihen nimen. Tuumasta toimeen ja tein mallitilkkua varastosta löytyneestä puuvillalangasta. Jotenkin mystisesti pikkuinen mallitilkku päätyi lapsukaiseni housujen taskuun ja niiden mukana pesukoneeseen. Hyvä niin, sillä tuli testattua, että puuvillalanka kului poikki pesussa.
Kesällä etsin sopivaa lankaa ja kävin PiikkoPirrassa kyselemässä mahdollisimman keinokuituista ja kestävää lankaa. Langaksi valikoitui Katia Madison mustana. Koukkusin noin 8 cm leveää nauhaa vaihtelevalla innolla ja syyskuussa itse hihna oli valmis. Pähkäilin päihin säätövaraa eli molemmissa päissä on kolme "napinläpeä" parin sentin välein. Hihna vaikutti napakalta ja sitä jopa pari kitaristia kiskoi käsissään ja totesivat sen olevan tarpeeksi tukeva.
Seuraavaksi etsin sopivaa lankaa kirjainten kirjailua varten. Kotoa löytyvä hopealanka oli jotenkin liian... hopeinen. Taas Piikkopirtaan pähkäilemään lankoja ja ostin jotakin hopea-mustaa Katia-lankaa. Kimalteisen lankaan yhdistin vielä heijastinlankaa yksinkertaisena ja aloin ristipistellä kirjaimia. En todellakaan ole mikään ristipistelijä tai muuten kirjonnasta innostunut, mutta kirjainten pistely oli kyllä kivaa.
Tavoitekin oli, koska hihnan pitäisi olla valmis. Mutta ei valmistunut ihan siihen mennessä, joten se joutui keskeneräisenä käyttöön. Hieman ennen keikan alkua pujottelin langanpäitä piiloon ja uhkailin, että kukaan ei ala soittaa ennen kuin saan langanpäät pääteltyä. Heti ekalla käyttökerralla tuli selväksi, että hihna ei ole tarpeeksi napakka ja reunat kääntyilivät ikävästi. Kitarahihna oli kuitenkin kaksi iltaa käytössä ennen kuin pääsin jatkamaan kirjailua ja parantelemaan hihnaa muutenkin. Kirjailin hihnan ensin valmiiksi ja sitten etsin siihen tukevaa, leveää nauhaa taustaksi. Kaikki löytämäni nauhat olivat joko liian kapeita tai sitten liian ohuita. Pohdin, voisiko leveää verhojen rypytysnauhaa hyödyntää, mutta ne kaikki tietty olivat valkosia ja halusin mustaa nauhaa. Ratkaisu löytyi Turusta Va-Rit -liikkeestä. Siellä oli rullan loppu noin 7 cm leveää tukevaa nauhaa ja ostin kaiken mitä oli jäljellä. Samalla tuli tehtyä muuten muitakin hyviä löytöjä :)
Ompelin nauhan koukutun hihnan taakse ja olin hetken aikaa tyytyväinen. Ajattelin, että hihnan kolmion mallisiin kärkiin koukkuan vielä toisen puolen, kun en mitenkään järkevästi nauhaa saanut noihin kärkiin tueksi. Tässä välissä hihna pääsi taas käyttöön ja näytti toimivan hyvin ja pysyi suorassa. Mutta heijastinlanka ei kyllä erottunut ollenkaan kirjailluissa kirjaimissa. Sitten hihnan käyttäjä sanoi, että kärkien "napinlävet" ovat jo kuluneet ja kun tarkastelin niitä, niin niistähän oli jo joku lanka katki. Taas hihna käsittelyyn... Parsin lävet ja lisäsin kärkiin nahan palaset, joihin leikkasin reiät noiden "napinläpien kohdalle". Liimasin ensin nahan läpien kohdilta ja sitten ompelin reunoista kiinni. EHKÄ nyt hihna kestää käyttöä ja on käytössä ollutkin.
Tämä oli kyllä projekti, joka venyi ja vanui ja kasvoi koko ajan. Se alkuperäinen idea oli ihan simppeli, mutta mitä siitä tulikaan. Mutta onpahan ainakin uniikki kitarahihna :) Ja se heijastinlankakin erottuu sopivassa valossa. Olen nähnyt jo yhden kuvan, jossa heijastin hohtaa. Sain pihistettyä hihnan hetkeksi, jotta sain otettua siitä kuvia. Tällänen se sitten lopulta on:

Niin ja tässä vaiheessa tarinaa voin paljastaa, että tämän kitarahihnan sai siis Armas Mieheni :)

Pitäisi lapastella,

mutta neulon sukkaa:

ja askartelin peikkoperuukin:

Lapsukainen ilmoitti, että tarvisi uudet villasukat, joten pakkohan sellaiset on tehdä. Lankana hyvin marinoitu Novitan sini-valkoinen Nalle, puikkoina nro 3 bambut ja silmukoita 48.
Päiväkodin peikkojuhliin lapsukainen toivoi peikkopukua ja sitten vielä peikkoperuukkia. Puku oli helppo homma, mutta peruukki vähän vaativampi. Mutta nyt voin kiillotella hyvä äiti-kruunuani :)

Marraskuu on siis ja olen Tumpputuvassa.

Yhdet tilatut lapaset olen sentään aloittanut ja lapsukainen kaipaa myös uusia hahtuvalapasia. Eli enköhän minäkin vielä ehdi lapastelemaan tämän kuun aikana.

Sekavan viestin loppuun haluan sanoa, että eilisessä neuletapaamisessa oli oikein mukavaa. Juuli toi Ameriikaan ihanuuksia näytille ja niitä sitten hipelsi neljä naista ja mukana ollut lapsukaiseni totesi: "Ompas paljon lankaa". Ööh, olenko onnistunut piilottamaan omat lankavarastot lapsukaisen silmiltä :D

Lokakuun langan kulutus

Laiskotti näköjään lokakuussa, koska lankaa ei kovin paljon kulunut, Sain kyllä tehtyä kauan kesken olleet hahtuvahousut, mikä on ehdottoman positiivista. Ostinkin taas lankaa... en voinut vastustaa kirpparin lankalaaria, jossa oli mm. Nallea ikivanhoilla vyötteillä. Ostettuja lankoja taitaa olla sen verran, ettei lankavarasto ole keventynyt yhtään lokakuun aikana. Marraskuunkin aloitin langan ostamisella, koska käväisin Tallinnassa heti kuun alussa.

Mutta tässä siis lokakuun grammoja:
Kaarna-hahtuvahousut L-koko 125 g
7 x virkattu koru yht. 20 g
virkattu kravatti, heijastin, 2 x koru yht. 20 g
korvapipo musta-valk. 100 g
korvapipo oranssi 50 g
Revontuli-pitsisukat 65 g
huivi tikapuulangasta 35 g
karvalapaset 100 g ?

Karvalapasten paino pitää tarkistaa, mutta nyt tuossa näyttäisi olevan kulutusta 515 grammaa.
Tilauksesta tein kullankimaltavan "kravatin" joka ommeltiin kiinni kultakimalteiseen toppiin. Tähän meni Tallinnan Karnaluksista ostettua Rotex-lankaa joitakin grammoja. Ensin neuloin varsinaisen krakan, sitten parantelin sen reunoja virkkaamalla ja virkkasin tuon holkin, jonka läpi krakaosa pujotettiin.