Kiitos
Tuin ja sosiaalisen median, että kuulin
So You Think You Can Knit -haasteesta ajoissa ja ehdin ilmoittautua mukaan. Ei, en lukenut SYTYCK-kisasta blogista vaan Facebookista :) Innostuin heti, idea oli hauska ja halusin haastaa itseni neulomaan jotain erilaista. Koetanssin kuviot suoritin
disco-sarjassa. Discon blingbling, glitter ja kimallus tuntui olevan eniten minua valittavissa olevista sarjoista. Tunnen suurta vetoa efektilankoja kohtaan. Ja silloin kun saan neuloa jotain itselleni, niin kyllä siinä pitää vähintään pörröistä mohairia olla, jos ei kimallusta saa mukaan :)
Lueskelin tanssisarjojen kuvauksia enkä kyllä yhtään osannut arvata, että mitä haasteen emo laittaa minut tanssimaan.
Kansantanssihan sieltä sarjaksi tuli eli perinteistä ja palmikkoa. Pohdin suomalaisia kansallispukuja, niiden värejä ja niihin kuuluvia sukkia. Ensimmäinen ajatus oli neuloa luonnonvalkoisesta villalangasta palmikkosäärystimet. Sitten tuli mieleen, että tarvitsisin piiiitkät villasukat ja halusin tämän tarpeen yhdistää SYTYCK-kisaan. Pitkät sukat ovat mielestäni myös perinteiset. Eikös ennen vanhaan (siis aikaan ennen sukkahousuja) tytöt käyttäneet talvisin pitkiä sukkia, jotka kiinnitettiin lyhytlahkeisiin villahousuihin tai sukkanauhaliiveihin?
En edes koittanut etsiä valmista ohjetta sukkiini, mutta erilaisia palmikoita etsin niin kirjoista kuin netistäkin. Muutamissa maksullisissa ohjeissa palmikko näytti jonolta sydämiä, mutta kun en halunnut ostaa ohjetta pelkän palmikon takia, niin tyydyin tavanomaisempaan palmikkoon. Päätin tehdä palmikko-osuuden vain sukan eteen ja jalkapöydän päälle. Kokonaan palmikkoiset sukat tuskin olisivat eduksi paksuille pohkeille :) Aloitin sukat kärjestä, jotta niiden pituutta ja ympärysmittaa olisi helpompi säätää sopiviksi. SYTYCK-sukkani taitavat olla kolmannet sukat, jotka aloitan kärjestä. Pihinä neulojana etsin sukkalangan varastostani ja arvoin punaisen tunnistamattoman langan ja grafiitinharmaan Nallen välillä. Punainen voitti, syynä niin väri kuin paksuuskin. Langan merkkiä en tosiaan tiedä, kun vyötteitä ei ole tallella. Mutta vähän Nallea ohuempaa ja ihan sukkalankaa sen pitäisi olla.
Intoa puhkuen aloitin sukat, kun haasten show-osuus alkoi. Sain kärjet valmiiksi ja jäin miettimään, että minkäslaista palmikkoa nyt oikeasti haluan. Ajattelin testata palmikkoa pipoon ja neuloin pätkän pipoa paksusta villalangasta. Palmikko ei näyttänyt ollenkaan kivalta paksussa kirjavassa langassa, mutta päätin, että sukkiin se kuitenkin sopii. Mitään mallitilkkua en tietenkään tehnyt :) Vain lahjattomat harjoittelee jne :D Samalla päätin opetella palmikon tekoa ilman apupuikkoa, suoraan sukkiin tietenkin eikä mitään koelappusia tai harjoitustöitä.
Ullasta löytyy hyvät ohjeet palmikon tekoon ilman apupuikkoa. Saan vasemmalle kiertyvän palmikon nätiksi ilman apupuikkoa, mutta oikealle kiertyvä palmikko on vaikeampi saada kauniiksi ilman apupuikkoa, silmukat venyvät liikaa.
Sukat etenivät sievästi, kunnes jäin miettimään, millaiset kantapäät niihin teen. Marraskuun alkupuolella olen
sukantekeleistäni kirjoittanut, mutta sen jälkeen tuli stoppi. Tilausneuleet, joulumarkkinaneuleet ja joululahjaneuleet jyräsivät kaikki muut neulomukset alleen ja SYTYCK-sukat jäivät kässäkassin pohjalle. Olen kyllä kuljettanut niitä mukanani kahden kotini välillä reissatessa, mutta sukat eivät ole edenneet innokkaasta liikuttelusta huolimatta. Kuvittelin, että joululomalla on hyvää aikaa neuloa, mutta toisin kävi. Kilkuttelin keskeneräisiä joululahjoja valmiiksi ja kun niistä päästiin, niin tulikin taas lisää tilaustöitä. Pitkät villasukat kuitenkin tarvitsisin ja mielellään vielä tämän talven pakkasiin. Varmasti teen siis sukkani valmiiksi. Ja samalla kirjoitan niistä ohjeen, jonka ehkä mahdollisesti voin joskus jossakin julkaista. Lipsahdin kansantanssijasta siis myös koreografin paikalle :)
En ole tyytäväinen sukkieni etenemiseen, mutta muuten kisaaminen on ollut hauskaa ja opettavaista. Palmikoiden kieputtelussa on haastetta ja opin jo miten niitä tehdään ilman apupuikkoa. Sukkien edetessä tulee opeteltua myös pohjemuotoilujen teko, joka on uusi asia minulle. Ja sitten joskus, kun sukat ovat valmiit, niin ne tarvitsevat kaverikseen varmaankin neulotun sukkanauhaliivin :) Sitä silmällä pitäen nappasin jo kirpparilta talteen vanhat sukkanauhaklipsit :D
Koetanssin henkiset diskopallot tarjosi m/s Isabella, jonka mukana keikuin Itämeren aalloilla silloin, kun olisi ollut viimeiset hetket neuloa sytyck-sukkia ;)
Toivoin joululahjaksi mitä tahansa Nancy Bushin neulekirjaa ja sainkin kaksi :) Kuvassa näkyvän Knitting on the Roadin lisäksi kirjahyllyyni muutti Knitted Lace of Estonia. Pitsikirjan info-osuuden luin heti ja malleja selailin. Sukkakirjan malleja olen selaillut. Varmasti tulen neulomaan molemmista useamman mallin. En ehkä ihan ohjeen mukaan, vaan vähän soveltaen :)
