Mihin podcastien katselu johtikaan...

Nyt te luulette otsikosta, että minäkin olen aloittanut oman podcastin. En ole. Mutta podcastien katselu pakotti ostamaan uudet sukkapuikot :) En ole mielestäni mikään suurempi neuletarvikehifistelijä. Aikaisemmin olin ehkä vähän enemmän ja hankittua tuli pyöröpuikkojen irtopäitä ja -kaapeleita heti, kun niistä kuulin. Valovirkkuukoukkujakin hankin heti, kun sellaiset eteen tuli. Vielä pidemmällä neulehistoriassani aloitin bambupuikkojen käytön aika pian sen jälkeen, kun niitä jostain sai meidän tuppukylässä. Siitä on aika kauan ja tuskin olisin näin innokas neuloja, jos olisi pitänyt kilistellä perinteisillä metallipuikoilla tai mitä ne nyt ovatkaan. Neulekäsialani on sen verran löysää, että painavammat puikot helposti tippuvat ja se ei mitenkään innosta neulomaan, jos silmukat karkailee puikkojen vuoksi. Kovin ohuilla bambu- tai puupuikoilla en kuitenkaan uskalla neuloa, kun tuntuvat katkeavan helposti. Olen muutamat bambupuikot katkaissut, myös 3 millin puikoista, joilla yleensä neulon kaiken. Sitä ohuempia bambupuikkoja olen kerran ostanut yhtä testineuletta varten. Testineuloin vuosia sitten villasukkaa ja kun ei tarvinnut neuloa välttämättä kuin yksi sukka, niin se toinen jäi tekemättä ja pariton testisukka puikkoineen on jossain kadoksissa. Asia muistui mieleen, kun lupasin testineuloa Koukuttajan kootut -pocastin pitäjälle yhdet villasukat. Etsiskelin hetken niitä vanhoja ohuita bambupuikkoja, mutta kun eivät heti tulleet esiin, niin päätin tarvitsevani uudet ohuet puikot. Sellaiset, joita ei tarvitsisi varoa niinkuin noita bambuisia. Muistin jossain blogissa tai podcastissa lukeneeni tai kuulleeni hiilikuitupuikoista. Tarkistin, että niitä löytyy tuppukylän lankakaupasta ja lähdin katsomaan. Hipeltelin muitakin puikkoja, mutta päädyin kuitenkin noihin hiilikuitupuikkoihin.  Nyt olen siis taas neuletarvikkeiden trendeissä mukana :) Yhden neulotun sukan kokemuksella hiilikuitupuikot on oikein kivat, kevyet ja kestävän tuntuiset. Paksummat langat neulon varmaan edelleen bambu- tai puupuikoilla, mutta jos ohuista sukkalangoista innostun enemmän, niin sitten kyllä on nämä hiilikuituiset puikot käytössä.

Ja kun nyt pääsin podcasteista puhumaan, niin kerron vähän lisääkin ajatuksiani niistä. Viime keväänä Tuin kutomo -blogissa alettiin puhua neulepodcasteista ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun sellaisista kuulin. Ensin ajattelin, ettei ole minun juttu ollenkaan, tykkään lukea blogeja enkä halua vaihtaa sitä minkään videon katseluun. Tuin kysellessä mielipiteitä podcastistaan ja blogistaan, kommentoinkin, että toivon blogin pysyvän ennallaan ettei kaikki siirry podcastiin. Silloin olin kyllä vilkuillut Tuin ekaa podcast-jaksoa, että ihan pelkkien ennakkoluulojeni varassa en huudellut :) Sitten kuitenkin tuli hetki, että piti jaksaa istua neulomassa ja Yle Areenasta ei tuntunut löytyvän mitään katsottavaa ja ajattelin, että jos nyt koitan laittaa sen Tuin podcastin pyörimään. Ja sehän oli mitä mainiointa neuleseuraa! Muutama muu podcast oli ehtinyt aloittaa sitten myös ja katselin niitäkin. Nyt olen aivan koukussa näihin kässäpodcasteihin! Tosin en vieläkään tiedä, miksi nämä ovat podcasteja eikä vlogeja ja miksi tekijät ovat podcastaajia eivätkä tubettajia. Minun päässäni podcast on edelleen pelkästään kuunneltava juttu, jossa ei ole mitään videota mukana. Koitin kysellä youtube-videoiden nimityksiä myös asiantuntijalta eli lapseltani, joka osaa luetella koko joukon suomalaisia ja ulkomaalaisia tubettajia ja heidän youtube-kanavia. En tullut paljon viisaammaksi, kun lapsukainen mutkisti asiaa kertomalla liudan muita sanoja, joilla voi youtube-videoita jaotella.

Nimityksistä siis viis, minä olen koukussa :) Podcastien ansiosta olen pitkästä aikaa aktivoitunut myös Ravelryssä, osallistunut yhteisneulontoihin ja muutoinkin löytänyt taas netin neulemaailman sosiaalisen puolen. Ravelryssä on suomalaiset podcastit -ryhmä, josta löytyy kaikki kotimaiset podcastit. En ala suosikeitani tässä luetella, koska en ole kaikkia kotimaisia podcasteja kunnolla katsonut enkä siis tiedä, mistä kaikista tykkään. Englanninkielisiä podcasteja en ole paljoakaan katsonut, jotakin englanninkielistä lähinnä virkkaamiseen keskittyvää podcastia katselin vähän enemmän, mutta se ei noussut suosikikseni. Ajattelin, että haluan podcastini selvällä suomen kielellä :) Elinan villapaitapeli -podcastissa mainittiin vähän aikaa sitten yksi ruotsinkielinen podcast ja ajattelin, että ruotsin kielen taitoa kyllä pitäisi pitää vähän paremmin yllä ja ruotsinkielisen podcastin seuraaminen voisikin olla siihen sopivaa. Kammebornia on hyvin ammattimaisen oloisesti tehty podcast, jossa puheet on pääasiassa ruotsiksi, mutta ne ovat tekstitetty englanniksi. Välillä podcastaaja kyllä puhuu vuorotellen ruotsia ja englantia. Minä kuitenkin pidän podcasteissa tietynlaisesta kotikutoisuudesta, joten Kammebornia oli vähän liian tv-sarjamainen minun makuuni. Muutaman jakson katsoin toista ruotsalaista podcastia, jossa puhuttiin ruotsiksi ja tekstitys oli lisätty englanniksi. Podcastin pitäjä vaihtoi kuitenkin muutaman jakson jälkeen siihen, että puhui englanniksi. Taas piti siis etsiä jotakin ruotsinkielistä podcastia ja nyt löysin itseäni miellyttävän: Podd om garn. Mielestäni podcastin pitäjä Stina puhuu melko selkeää ruotsia. Tosin käsityösanasto on itselleni tuttua ruotsiksi, ehkä jopa tutumpaa kuin englanniksi, joten minun on ehkä helpompi seurata ruotsinkielista podcastia kuin englanninkielistä.

Olen viime aikoina miettinyt, että pitäisikö sitä aktivoitua jossakin muussakin sosiaalisessa mediassa kuin Facebookissa. Pohdiskelin, että josko edes Instagramiin tutustuisin, kun en kuitenkaan ikinä ala mitään youtube-videoita tekemään. En ole edistynyt Instaan tutustumisen kanssa, mutta viime viikonloppuna pohdiskelin omaa käsityöpodcastia. Se oli varmaan jokin alkavan flunssan aiheuttama oire, koska enhän minä oikeasti osaa puhua yksikseni kameralle mistään ja pelkkä ajatuskin on pelottava. Enkä tiedä mitään videoiden kuvaamisesta, editoinnista puhumattakaan. Sen verran löhöilypäivänä asiaa kuitenkin mietin, että etsin youtubesta jotain editointivideoita. Yhdellä niistä 14-vuotias tyttö kertoili, miten tekee omien videoidensa kaikki hienot systeemit, osasta niistä en ollut kuullut ikinä enkä myöskään nähnyt missään videossa. Sen lisäksi, että tyttö osasi nämä kaikki hienot editoinnit, hän kertoi niistä hyvin ammattimaisesti ja selkeästi ja oli muutoinkin tietysti hyvin luonnollinen esiintyjä. Siis minua melkein 30 vuotta nuorempi lapsi... Olen auttamattomasti pudonnut kehityksen kelkasta :) Tuli myös mieleen tutun toimittajan kirjoitus, jonka lopussa todetaan "Alakoululaisille videon kuvaaminen, leikkaaminen, haastattelut ovat jo tuttua kauraa. Tervetuloa uusi aika!" Ehkä minun pitää tutustua myös videoiden kuvaamiseen ja editointiin monen muun jutun lisäksi ihan vaikka vaan siksi, että pysyisin jotenkin mukana, mitä lapseni maailmassa tapahtuu. Ja jos ihme tapahtuu, niin voin ehkä joskus jotakin jakaakin näistä tutustumisista :)